Pyörällä Berliinissä

Olen tällä viikolla pyöräillyt Berliinissä yli 130 kilometriä. Totta kai olen ylpeä määrästä. Varsinkin kun se on syntynyt yksivaihteisella nuorisopyörällä ja ilman pohjatreeniä Suomessa. Kiitos hyvälle satulalle!

Tämän postauksen oivallus on kuitenkin toinen.

Ensimmmäisenä päivänä matkaan Potsdamista Berliinin keskustaan (20km) kului paljon kauemmin kuin seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana päivänä olin vielä ripeämpi.

Ensimmäisenä päivänä pysähtelin, luin karttaa, ihmettelin, eksyin… Matka oli kuitenkin kiva ja kiinnostava. Huomasin pudonneet lehdet ja koppakuoriaiset tiellä metsäpätkällä, huomasin kauniit ja kummalliset talot lopun kaupunkiosuudella. Ihmettelin vastaantulevien pyöräilijöiden vaatetusta ja varustusta, haistelin kostean metsän tuoksua Grünewaldin laidalla. Tiivistettynä - olin hereillä ja läsnä koko reissun. Näin ja koin paljon. Nautin hetkestä.

Pyörämatka pysyi yhä kiinnostavana ja kivana seuraavanakin päivänä. Pieni ero oli kuitenkin tullut - kun reitti tuli tutummaksi, katselin entistä vähemmän ympärilleni. Aloin tuijottaa asfalttiin ja polkea ripeämmin.

Jokaiselle varmaan on tuttu tunne, kun lähtee matkalle uusiin ympyröihin. Kaikkea ihmettelee lapsen lailla ja kiinnittää huomionsa ihmisiin ja asioihin ihan eri tavalla kuin kotona. Mieli on pirteämpi. Siksi matkustaminen on niin hienoa!

Ihmettelijän asenteen menettää kovin helposti, huomasin pyöräillessäni. En tarvinnut kuin päivän, että aloin “suorittaa” pyöräilyä. Minun täytyi ravistella itseäni ja muistuttaa ihmettelyn ihanuudesta. Läsnäoloksikin sitä voi kutsua.

Kotona arjessa läsnä oleminen on vielä moninkertaisesti vaikeampaa kuin matkalla uusissa ympyröissä. Koska hetkessä oleminen ja asioiden kokeminen juuri nyt on kuitenkin niin hienoa, kannattaa olla tarkkana!

Arjen läsnäolon taito on kykyä nauttia hetkistä tässä ja nyt. Huomata arjen kauneus ja hienous. Lehtien havina puissa, tiskausvaahdon kuplat kotona, työkaverin hymy toimistossa… Hienojen asioiden määrä on rajaton!