Onko pakolaiskeskustelu tunteellista Saksassa?

Istun uteliaana kutsuvieraana Berliinissä kymmenien saksalaisten talouselämän, politiikan, taiteen ja journalismin edustajien joukossa keskustelemassa Saksan tulevaisuudesta. Katse on vuodessa 2025 ja keskustelun ytimessä maahanmuuttokeskustelu.

Kyse on Deutsche Bankin ajatushautomon ja laatulehti Frankfurter Allgemeine Zeitungin järjestämästä seminaarista. Joka vuosi ytimeen haetaan päivänpolttava kysymys. Tänä vuonna se on pakolaiset ja maahanmuutto.

Tummiin pukeutuneet vaikuttajat vasta hakevat hyvää kuuntelupaikkaa salista kahvitauon jälkeen, seuraava puhuja valmistautuu korokkeen taustalla. Minulla on aikaa kännykästä katsoa, mitä Suomessa tapahtuu. Luen näytöltä, että Helsingissä rasisminvastaiseen mielenosoitukseen on edellisenä päivänä osallistunut 15 000 ihmistä. Tunnen olevani saman asian äärellä, vaikka olen tuhannen kilometrin päässä. Tänä päivänä kysymys koskettaa kaikkia eurooppalaisia.

Rasismi ja maahanmuuttokeskustelu kulkevat valitettavasti käsi kädessä. Suomessa niiden välillä on lähes yhtäläisyysmerkki. Saksassa pitkän maahanmuuttohistorian ansiosta keskustelu on hakeutunut syvempiin uomiin ja kohti konkreettisia teemoja: koulutus, talouspolitiikka…

Rasismi kumpuaa pelosta. Helsingin Peli poikki -kulkueen kannattajat huusivat “Emme suostu pelkäämään”. Myös saksalaisen maahanmuuttokeskustelun pohjalla on annos pelkoa. Pelkoa tulevasta.

Saksalaisten luottamus tulevaisuuteen on viimeisten 12 kuukauden aikana romahtanut, vaikka tyytyväisyys oman elämän taloudellisen puolen kehitykseen on yhä luja. Eniten huolta aiheuttavat pakolaisvirta, terrorismihyökkäysten yleisyys, kansainväliset kriisit sekä Saksan sisäinen turvallisuus.

Notkahdus luottamuksessa tapahtui vuoden 2015 kesän lopussa, kun suuret pakolaisvirrat lähtivät toden teolla vyörymään.

Saksalaiset ovat sitä mieltä, että onnistunut integrointi vaatii ennen kaikkea kielen oppimista ja saksalaisen yhteiskunnan perusasioiden hyväksymistä. Tärkeitä tässä ovat naisten ja miesten tasa-arvo, maahanmuuttajan halu kouluttaa itseään ja valmius jäädä asumaan Saksassa.

Pitkä maahanmuuttohistoria on opettanut saksalaisille myös sen, että maahanmuuttajien integrointi yhteiskuntaa ei suju vaikeuksitta. Konferenssissa puhunut historioitsija Andreas Rödder muistutti, että Yhdysvalloissa on ollut siirtolaisuutta jo 400 vuotta ja edelleen siellä on ongelmia.

“Olisi epärealistista olettaa, että pakolaisten aikaansaamasta maahanmuutosta selvittäisiin ilman ongelmia täälläkään tai missään”, hän totesi omassa puheenvuorossaan.

Rödder myös muistutti, että ei ole olemassa vain yhtä oikeata ratkaisua. Ainoa tapa päästä maaliin on käydä jatkuvaa keskustelua, tehdä valintoja ja hyväksyä, että mikään niistä ei ole täydellinen.

Saksalaiset hyväksyvät konfliktit luonnolliseksi ja välttämättömäksi osaksi maahanmuuttoa. Kuitenkin saksalaisen ja maahantulijan kulttuurien joutuessa törmäyskurssille enemmistö saksalaisista on sitä mieltä, että tulijan on taivuttava ja sopeuduttava valtakulttuurin sääntöihin.

Pelottavaa älyllistä laiskuutta

Yksi saksalaisten tuoreista pelon aiheista liippaa läheltä suomalaisten rasismimarssia. Meillä moni halua kieltää väkivaltaiset ääriliikkeet, tai ainakin niiden tunnukset. Taustalla pelko ääriliikkeiden noususta ja vihamielisen ajattelun leivämisestä. Saksassa ollaan huolissaan oikeistopopulististen puolueiden saamasta jalansijasta.

Saksassa tyytymättömyys valtapuolueiden tapaan ja kykyyn hoitaa pakolaiskysymystä on nostanut äärioikeistolaisen AfD -puolueen kannatusta. Enemmistö saksalaisista on sitä mieltä, että mikään puolue ei kykene tarjoamaan toimivaa konseptia pakolaiskysymyksen ratkaisuksi. Alternativ für Deutschland (Vaihtoehto Saksalle) on tullut täyttäämän tätä tyytymättömyyden mustaa aukkoa.

AfD mm. vastustaa maahanmuuttoa, homoavioliittoja eikä usko ihmisen tekojen vaikuttavan ilmastonmuutokseen. Kokonaisuutena se on vielä kovin kaukana uusnatsijärjestö Suomen Vastarintaliikkeestä, mutta silläkin on kytköksensä ääriajatteluun.

Tyytymättömyys maan johdon nykyiseen tapaan hoitaa asioita ruokkii vaihtoehtojen etsintää niin Saksassa kuin Suomessa. On kuitenkin älyllistä laiskuutta ottaa vastaan vaihtoehtoja tutkimatta niiden esittäjien kykyä toteuttaa ajatuksensa ja viedä läpi lupaamansa muutokset. Pelottavaa älyllistä laiskuutta on myös olla pohtimatta sitä, mihin eri vaihtoehtojen toteutuminen johtaa.

Utopia yksimielisestä Euroopasta

Laiskan mielen avuksi esitän otteita kahdesta skenaariosta, jotka ovat syntyneet Ich denke an Deutschland 2025 -seminaarin ennakkotyönä. Hankkeen järjestäjät olivat kasanneet viisaista naisista ja miehistä workshoppeja, joiden työn tuloksena syntyi kaksi skenaariota, siitä miten Saksa on hoitanut pakolaiskriisin vuoteen 2025 mennessä. Vuosiluku tuntuu kaukaiselta, mutta todellisuudessa siihen on aikaa vain kymmenen vuotta.

Positiivinen tulevaisuudenkuva lähtee liikkeelle siitä, miten saksalaiset heräävät oikeistopopulististen puolueiden kasvuun ja alkavat vastareaktiona tukea johdonmukaista maahanmuuttopolitiikkaa.

Maan hallitus tekee vuonna 2018 toisen integraatiopaketin, jossa mm. taataan jokaiselle pakolaiselle päätös oleskeluluvasta kuuden viikon kuluessa. Seuraavien kuuden viikon aikana hänelle löytyy myös joko työ- tai opiskelupaikka. Nopea integrointi yhteiskuntaan hälventää saksalaisten kauhukuvia pakolaisista nopeasti ja asenteet muuttuvat myönteisemmiksi.

Brittien Brexit on puolestaan herättänyt EU:n entistä tiiviimpään yhteistyöhön ja jäsenvaltiot kykenevät entistä helpommin sopimaan yhteisestä pakolaispolitiikasta.

Vuonna 2020 Saksan hallitus laatii Kanadan mallin mukaisen pisteytyssysteemin maahanmuuttajillle. Taloudellista apua tarvitsevat ja Saksassa tarvittavaa osaamista sinne tuovat ihmiset ovat tervetulleita. Humanitaarista apua tarvitsevat ovat pisteytyksen ulkopuolella ja he saavat turvapaikan aina. Skenaarion mukaan kokonaisuudessaan pakolaisvirta Lähi-idästä on vähentynyt, koska taistelut Irakissa ja Syyriassa on saatu päätökseen vuonna 2024.

Dystopia: Ghetot valtaavat Saksan

Kauhuskenaariossa kehityskulut näyttävät kovin toisenlaisilta. Saksa on vuonna 2025 jakaantunut maa. Markkinat ovat sulkeutuneet ja rajoitukset määrittävät ihmisten olemista ja tekemistä. Vuosina 2016 ja 2017 pakolaispolitiikka epäonnistuu surkeasti. Pahiten mennään metsään maahanmuuttajien rekisteröinnissä. Tuloksena Saksaan syntyy kaoottinen tilanne, jossa tuhansien pakolaisten asuinpaikka on tuntematon.

Oikeistopopulistien menestyksen myötä pakolaispolitiikka muuttuu entistä rajoittavammaksi. Vuoden 2018 alusta hallitus määrittää 50 000 pakolaisen vuosikiintiön. Koska pakolaisstatuksen saaminen kestää vuoden, Saksaan syntyy koko ajan lisää ghettoja.

Brexitin seurauksena koko Euroopan talous on hidastunut. EU:n vastainen mieliala kasvaa ja loppujen lopuksi se johtaa ihmisten vapaan liikumisen rajoittamiseen rajusti. Vuonna 2020 hallitus ottaa käyttöön USA:n mallin mukaisen “Green Card” -menettelyn, jolla se toivoo houkuttelevansa ulkomaalaisia huippuosaajia maahan. Kuitenkin vaikutus on päinvastainen. Saksaa ei pidetä enää houkuttelevana maana ja yhä useampi yritys siirtää tuotantonsa kokonaan ulkomaille.

Vuonna 2020 maailmanlaajuinen lama kärjistää konfliktia: hinnat ja työttömyys nousevat, julkista sektoria joudutaan leikkaamaan. Vuonna 2022 nousee valtaan oikeistopopulistinen koalitio. Joissain kaupungeissa otetaan julkisen liikenteen busseissa ja raitiotievaunuissa käyttöön erilliset osastot eri väestöryhmille häiriöiden välttämiseksi. Jo vuosien ajan on ollut käytössä erilliset osastot naisille.

Kauhuskenaariossa Saksa ei ole vuonna 2025 enää paratiisi, vaan vihan värittämä maa, josta muuttaa pois enemmän ihmisiä kuin sinne tulee.

Tunteellista ja epämoraalista?

Kumpikaan skenaario ei varmasti toteudu sellaisenaan. Skenaariot eivät anna suoraan vastauksia siihen, millainen tulevaisuus on. Mutta ne auttavat meitä ajattelemaan ja ymmärtämään asioiden syy-seuraussuhteita. Niitä, joita on kovin vaikea ajatella etukäteen.

Suomen pakolaiskohtaloskenaariot ovat varmasti toisenlaisia kuin Saksan. Jo Suomen taloustilanne vuonna 2016 on paljon Saksaa heikompi. Mutta toisaalta meille ei myöskään vyöry pakolaisia samanlaisena tulvana kuin Saksaan. Plussat ja miinukset ovat eri kohdissa.

Pelon seuralainen on usein viha. Saksassa viha pakolaisia kohtaan on jo nostanut vahvasti päätään. Suomessa vihateot ovat vielä marginaalissa. Meidän on tehtävä kaikkemme, että se myös pysyy siellä.

Viisas historoitsija Rödder ravisteli yleisöä omassa puheenvuorossaan sanomalla, että saksalainen pakolaiskeskustelu on muuttunut tunteelliseki ja epämoraaliseksi. Miten on suomalaisen keskustelun laita?