kun suru on suurin

Elämässä on hetkiä, kun sanat eivät tunnu riittävän. Runoonkin on suuren surun hetkellä vaikea löytää sanoja. On vain tyhjyys.

Eilen juttelin ystäväni kanssa, joka on pari päivää sitten menettänyt läheisen. Muistin runon, jonka kirjoitin sellaisena päivänä, jolloin suru näytti minulle tumman voimansa. Tyhjyydestä löysin silloin sanat - sittenkin.

Koska suru syö sanat, ehkä juuri siksi ne löytyneet voivat lohduttaa niin paljon.

Toivon tämän runon auttavan jotakuta yli vaikean hetken.

Kun suru on suurin

Ei ole sanoja

Ei löydy runoa

Olen kaiken ulkopuolella

Olen kadonneen kuplassa

Olen menetyksen mustassa aukossa

Jossa Tyhjyys ei muutu tunteeksi

Silläkin on tehtävänsä

Pimeys syö surua

Avaa tunteille avaruuden

Tilaa muistojen lämmölle

Ehkä. Joskus.